Collateral -elokuva analyysi

Michael Mannin Collateral elokuvassa Max niminen taksikuski ottaa tietämättään kyytinsä palkkamurhaajan, joka aluksi lahjoo hänet kuskikseen koko illaksi. Max ei kuitenkaan ymmärrä mistä on kyse, ennen kuin hänen taksinsa katolle tipahtaa ruumis. Max ei pysty enään perääntymään, vaan joutuu osa syylliseksi lukuisiin murhiin. Elokuvassa tulee esiin yksinäisyys, yksilön merkitys maailmassa sekä hetkessä elämisen tärkeys. 

Max on työskennellyt taksikuskina 12-vuotta, mutta haaveilee limusiiniyrityksestä. Max ei ole kovin tyytyväinen elämäänsä. Hän pitää taksissaan kuvaa kauniista rannasta, jonne pakenee mielessään kaikelta ympäröivältä. Max ei osaa elää tässä hetkessä vaan siirtää asioitaan koko ajan myöhemmäksi. Max selvästi välittää äidistää, koska käy katsomassa tätä joka päivä. Heiden välit eivät kuitenkaan voi olla parhaimmat mahdolliset, sillä hän ei pysty kertomaan totuutta limusiiniyrityksestä. Max yrittää epätoivoisesti tehdä vaikutuksen äitiinsä.
Vincent on kylmähermoinen palkkamurhaaja. Vincent suhtautuu tekemisiinsä tunteettomasti ja välinpitämättömästi, ehkä suojellakseen itseään tunnontuskilta. Hänellä tuntuu olevan menneisyydessään vaikeita asioita, joiden takia Vincent on rakentanut ympärilleen suojamuurin.

Vincentin ja Maxin välille syntyy erikoinen suhde, jota ei ylläpidä pelkästään viha. Max tuntee lopussa myötätuntoa Vincettiä kohtaan, tämän muuttuessa lähes säälittäväksi. He ovat molemmat pienessä umpikujassa elämässään, joka vetää heitä lähemmäksi.